Hortoilijan juurihoito

HORTOILIJAN JUURIHOITO

Syksy ei sammuta hortoilijan intoa. Toiminta vain siirtyy maanpäällisistä ruohoista mullan alle. Keruuvuoroon tulevat erilaiset juuret. Syksyllä kasvukauden hiipuessa juuret ovat mehevimmillään, sillä ne ovat keränneet selviytymispaketin talvea ja uutta kevättä varten. Käyttökelpoisia ovat ainakin takiaisen, voikukan ja koiranputken juuret.

Päätin aloittaa voikukasta, jonka juurta olen joskus vähän makustellut. Nyt otin lapion ja lähdin sadonkorjuuseen, isompi saalis mielessä, koska oli runsaasti mistä kerätä.

Tänä kesänä peruna- ja sipulimaa sekä kukkapenkit ovat saaneet rehottaa kitkijältä rauhassa, ja ovatkin kasvattaneet erinomaisen sadon mehevää voikukkaa, makoisaa pihatähtimöä eli vesiheinää, aromikasta vuohenputkea ja kipakkaa siankärsämöä. Tosin myös linnunkaalia, rönsyleinikkiä ja  muita epätoivotumpia kasvilajeja.

Voikukka on villiyrttien valioita, koko kasvi on hyödynnettävää ja hyödyllistä. Paljon vitamiineja, erityisesti A:ta, kivennäisaineita, erityisesti kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia. Juuressa näin syksyisin runsaasti (jopa 40 prosenttia) inuliinia. Hyvä yrtti ruuansulatukseen ja sokeriarvojen tasaamiseen ja laihduttajille.

Hommahan ei ollut helppo. Puoli päivää meni lapiohommissa, toinen päivä juurten pesussa ja rapsutuksessa ja pilkkomisessa. Tässä vaiheessa olisi voikukat voinut käyttää vaikka terveysteenä tai keittojuureksina tai paahtaa kofeiinittomaksi kahvinkorvikkeeksi.

Jatkoin kuitenkin projektia, pistin juurenpalat kuivuriin, jossa kului seuraava päiväpuolikas. Osuuskunnan myllärivoimin juuret jauhettiin ja saatiin hienoa vaaleanruskeata jauhetta,  jossa oli pähkinäinen aromi ja raikas tuoksu. Ei minkäänlaista voikukalle tyypillistä karvautta.

Työn ja tuotoksen suhde ei kylläkään ollut kaksinen. Kahden päivän urakasta tuli sata grammaa jauhetta.  Mihin sitä tohtisi edes käyttää? Gluteenittomien keksien leipomiseen? Pastakastikkeen mausteeksi? Pitää harkita tarkkaan, mihin kallisarvoisen aarteeni käytän.

Terveellisyytensä vuoksi olisi kyllä varmasti menekkituote, ehkä joskus sen tuotteistamme.

 

Kirjoittaja Eeva Suojanen

Artikkeli kategoriassa

Eihän kesä vielä ole ohi…

EIHÄN KESÄ VIELÄ OLE OHI…

Kun katselen kesällä kuivaamaani horsmankukkaa, valtaa pieni haikeus mieleni. Kuinka kaunis ja elinvoimainen se olikaan vielä kuukausi sitten. Siinä se nököttää pienenä ja hauraana, mutta niin suloisena kämmenelläni, valmiina antamaan menneen kesän makua teeheni. Se on imenyt osan elinvoimaansa juuriin, jotka tuottavat jälleen ensi keväänä lisäiloa ihmisille. Toisille silmänruokana, toisille ihan oikeana ruokana

Syksy siis tekee tuloaan, mutta se ei vannoutunutta villivihannesharrastajaa masenna. Ideoita erilaisten rikkaruohojen käyttöön ja jatkojalaostamiseen pursuaa vauhdilla, mahdollisuuksia touhuta rakkaan harrastuksen parissa myöskin talvi-iltoina. Tietoisuus tästä antaa puhtia pimeän varalle
Mitä enemmän alan kirjallisuutta tutkin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että luonto tarjoaisi helpotusta moneen vaivaan, jos vain viitsisimme itse enemmän. Antioksidantteja syysremppoihin saatavissa ympäröivästä luonnosta mielin määrin. Kuivaamalla ja pakastamalla vitamiinit talteen talven varalle.
Olemme YrttiVillityksessä varautuneet siihen, että näitä luonnonrikkauksia riittää myös muillekin käytettäväksi. Kevään ja kesän olemme poimineet yrttejä puhtaasta luonnosta. Jatkojalostaneet ne hellävaraisesti vaalien niiden hyvävaikutteisia ominaisuuksia. Tutustumalla tuotteisiimme vakuutut siitä että olen oikeassa !
Hypistelen edelleen kuivaa horsmankukkaa kädessäni. Olen tyytyväinen, että se on siinä nyt. Iloinen siitä, etten antanut sen tiputtaa kukkaansa maahan, vaan korjannut sen talteen antamaan voimaansa pitkään kylmään talveemme.

Kirjoittaja Pia Ketonen

Artikkeli kategoriassa

Rikkaruohojen uusi elämä

Rikkaruohojen uusi elämä

Ystävä valittelee vuohenputken tai voikukan olevan kauhea riesa ja pohtii mikä olisi paras myrkky niiden hävittämiseen.  Vastaan: Paras keino hävittää voikukka ja vuohenputki on syödä ne. Tai ei ihan niinkään: kaikkea ei kannata syödä, jotta satoa saataisiin jatkossakin.

Eikä se ole vitsi, vaan ihan totta. Parjatut rikkaruohot ovat unohdettu hyvinvoinnin lähde: niistä on meille ruuaksi, ryydiksi, rohdoksi. Ja virkistykseksi ja kauneudeksi. Ne kasvavat kasvattamatta, lannoittamatta ja myrkyttämättä. Ekologista ja edullista! Terveellistä myös. Pihan, niityn ja metsän luonnonkasvit sisältävät paljon terveyttä ylläpitäviä ja lisääviä ainesosia, vitamiineja, kivennäisaineita, valkuaista, rasvahappoja, flavonoideja...

Miksi rikkaruohot ovat kuitenkin aliarvostettuja? Ehkä siksi että ne ovat niin helppoja ja edullisia. Ja nimike rikkaruoho ei myöskään nosta imagoa. Siksi on parempi puhua hortasta tai villiyrteistä ja -vihanneksista.

Täytyy myöntää, että tuulet ovat muuttumassa. Kiinnostus kasvaa käyttökokemusten myötä. Julkisessa sanassa on paljon tietoa ja neuvoja. Moni kokee kuitenkin epävarmuutta siitä, mitä ja miten voi käyttää villiyrttejä.

Tärkeätä onkin oppia ensin tunnistamaan ne luonnonyrtit, joita aikoo käyttää. On syytä tunnistaa rauhoitetut, joita ei saa kerätä, ja myrkylliset, joita ei pidä kerätä.

YrttiVillitys osuuskunta on tänä vuonna perustettu jakamaan villiyrttien ja -vihannesten ilosanomaa. Kuka ei halua tai ehdi poimia itse, osuuskunta tekee sitä hänen puolestaan.

Tervetuloa meidän mukanamme ruohonjuuritasolle!

 

Kirjoittajana YrttiVillitys osuuskunnan  puheenjohtaja Eeva Suojanen.

Artikkeli kategoriassa