ONKO KASVILLA SIELU?

ONKO KASVILLA SIELU?

Ei, ei nyt. Tätä en tahdo.

Radion luonto-ohjelmista tuttu kasvitieteilijä Seppo Vuokko on julkaissut kirjan, jossa käsitellään puun elämää ja anatomiaa. En ole vielä kirjaa lukenut, mutta jostain haastattelusta ymmärtänyt, että Vuokko kertoo puiden viestivän toisilleen, puolustavan toisiaan tai kilpailevan. Puilla on aivot ja sydän, siiskö sielukin?
Viime aikoina silmiin on sattunut muitakin tieteellisiä tutkielmia, joiden mukaan kasvit ovat tuntevia ja aistivia olentoja, ne toimivat järkiperäisesti ja tunteella. Eikä ajatus ole uusi; jo Aristoteles oli sitä mieltä, että kasveilla ja eläimillä on oma alempitasoinen sielunsa.
Miksi tämä iskee ohimoon juuri nyt? Siksi, että juuri tänä kesänä, kun olen osuuskunnan laareihin napsinut hillittömiä määriä vuohenputken lehtiversoja, nokkosen latvoja, katkonut poimulehden lehtiä ja horsman versoja. Kun olen ottanut talteen apilan tuoksuvia kukkia, piharatamon siemeniä ja voikukan juuria. muistavatko hormat katkeruudella, että vein ensin keväiset versot, myöhemmin lehdet teeaineksiksi ja vielä kukkasetkin? Jospa se ei jaksa ensi kesänä ponnistaa ylös mullasta? Entä mesiangervo: sattuiko sitä kun riivin kukintoja?
Pitääkö minun kokea huonoa omaatuntoa? Olenko tehnyt murhia?
Joukkomurhia en kuitenkaan tunnusta, enintään hoidin ehkäisyn . Poimijan ohjeiden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti en tietenkään ole nyhtänyt kaikkia kasveja, vaan aina jättänyt osan kasvustosta koskematta.
Jotenkin minusta on enimmän aikaa tuntunut, että kasvit ovat suorastaan kääntäneet katseensa puoleeni ja kehottaneet keräämään koppaani.
­-Ota minut ravinnoksi, sanoi nokkonen. – Saat rautaa ja vitamiineja. Leikkaa, niin kasvatan uutta tilalle.
– Mieluummin salaattilautaselle kuin polttavan rikkaruohomyrkyn uhriksi, vuohenputki huokasi. – Kerro muillekin aromeistani.
-Jo viikingit käyttivät minua terveyden ja sairauksien hoitoon, huomautti siankärsämö.
– Minullakin on kipuja parantavia ominaisuuksia, kuiskivat suopursu ja mesiangervo. Kastepisarainen poimulehti tarjoutui nuoruuden ja kauneuden asialle.
Omantuntonsa rauhoittamiseksi sitä saa tietysti kuvitella mitä tahansa. Mutta joka tapauksessa kasveista on ihmisille paljon iloa ja hyötyä . Puu antaa suojaa, lämpöä ja lohdutusta, ruohokasvit ravintoa, ryytiä ja rohtoa, vaatetustakin. Niin on varmasti tarkoitettu.
Ei pidä inhimillistää liikaa tai elämä käy mahdottomaksi.
Eeva Suojanen

Artikkeli kategoriassa