Sirkkoja ja muita uusia visioita

Sirkkoja ja muita visioita

Sain kutsun Luonnonvarakeskuksen uudistettujen tilojen avajaisiin Planta-taloon. Aiemmassa ammatissani kävin usein jutunteossa Jokioisilla – siinä ehkä kutsun syy.  Eivät kai olleet huomanneet, että olen jo vuosia sitten jäänyt eläkkeelle. Pieneltä osin koin kuitenkin myös edustavani yhteistyökumppaneita, sillä luonnonvarojen jalostuksen ja kestävän ruokatalouden alalla tässä YrttiVillityksessäkin ollaan. Ja konkreettista yhteistyötäkin on tehty tuotekehityslaboratiossa testaamalla yrttikuivuria ja jauhimia. Keräsimme myös tutkijoille villiyrttejä, mm. nokkosta ja vuohenputkea, tutkimusmateriaaliksi.
Onnea ja menestystä Luonnonvarakeskukselle. Oli hienoa kuulla, miten paljon uutta ja innovatiivista on siellä tekeillä ja suunnitteilla. Pettymyksekseni villiyrteistä ei kuitenkaan puhuttu mitään. Kuluttajien kiinnostus niitä kohtaan kasvaa, mutta ehkä niissä ei ole tutkimukselle haastetta, kun ne kasvavat kasvattamatta ja lannoittamatta. Ja pientähän villiyrttibisnes liiketoimintana vielä on.
Ehkä me vielä keksimme yhteisiä tutkimushankkeita. Kaipaisimme tietoa siitä, miten nokkosen ja kumppaneiden keruuta voitaisiin kehittää ja sujuvoittaa. Pitäisikö ryhtyä viljelemään nokkosta ja kehitellä siihen korjuukoneita. Tokihan Suomessa jo jonkin verran nokkosta viljellään ja korjataan koneilla, mutta vähäistä se vielä on. Ja hyvä kysymys edelleen on, onko viljelty villiyrtti villin väärtti. Jalostetuista ja viljellyistä yrteistähän tunnetusti vähenee tehoaineita, kuten kivennäisaineita ja vitamiineja.
Yksi mielenkiintoisista esityksistä Lukella käsitteli hyönteisiä: sirkkoja ja jauhomatoja. Niidenkin tutkimus on aloitettu Jokioisilla. Niillä on paikka ruokapöydässä, mutta myös eläinten rehuna ja jätesyöppöinä. Ja ilmeisesti hyönteisravinnossakin on omat “villinsä”. Ensi kesänä voinee hyvällä mielellä poimia suuhunsa nekin vadelmat, joissa kiemurtelee lihaisa vadelmakääriäisen toukka, vattumadoksikin kutsuttu.
Joka tapauksessa innolla jo odottelen uutta kevättä ja tulevan kesän villiä vihreää satoa. YrttiVillitys aloittaa kolmannen toimintavuotensa ja järjestää pari poimijakurssia ja yrttikävelyn, joka opettaa tunnistamaan niitä käyttökelpoisia ja hyödyllisiä rikkaruohoja.

Kirjoittaja
Eeva Suojanen
YrttiVillitys osuuskunnan hallituksen jäsen

Artikkeli kategoriassa

Kiireet ja kiitokset

KIIREET JA KIITOKSET
Hupsista! Blogisti on nyt vähän häpeissään. On mennyt muutama kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Siinä kaipailtiin viipyvää kesää.
Sitten se kesä tuli ja taisi mennäkin ennenkuin oikein kunnolla alkoikaan. Lämpöä oli vähän, kosteutta hyvin ja kasvit kasvoivat reheviksi. Kun luonto alkoi viheriöidä ja kasvattaa kerättävää, niin on menty täyttä laukkaa laitumilla ja metsissä eikä ole huomattu ajan kulua.
On kerätty ja kuivattu. YrttiVillitys osuuskunnan  varastoja on täytetty, ja tuotteiden pakkaus aloitettu. Uusiakin tuotteitakin  kehitellään.

Kiireiseen kesään kuuluivat myös kurssit: pidimme tunnistuskurssin, ruokakurssin ja kaksi poimijakurssia.
Osuuskuntaa ja osuuskunnan tuotteita on ollut kesän aikana esillä monilla messuilla ja markkinoilla. Olemme lisänneet tunnettuuttamme ja saaneet asiakkailta paljon positiivista kannustusta, kiitos siitä. Tammelan Hakkapeliitta-markkinoilla saimme kojukilpailussa toisen palkinnon – se oli tosi hieno yllätys.

Ei keruukesä  vielä kokonaan ohi ole, vaikka syksyn merkit ilmassa ja maassa näyttäytyvätkin. Luonto kasvattaa vielä  uutta voikukan, nokkosen, vuohenputken ja poimulehden kasvustoa, ja pihalta voi edelleen kerätä mukavasti salaattiaineksia.
Ja tällä hetkellä metsäluonto antaa auliisti myös mustikka- ja sienisaalista. Poikkeuksellisen myöhään, mutta kuitenkin, ovat nousseet ihanat kantarellit ja herkkutatit. Nyt kannattaa mennä metsään!
Lauantaina 26.8. juhlistetaan Suomen luontoa. Lippu salkoon Suomen luonnolle, joka antaa meille superfoodia: yrttejä, marjoja ja sieniä!

 

Kirjoittaja

Eeva  Suojanen

YrttiVillitys osuuskunnan jäsen

Artikkeli kategoriassa

HIDAS KEVÄT PIINAA HORTOILIJAA

HIDAS KEVÄT PIINAA HORTOILIJAA

Talven huuru-ukko on pitänyt koko huhtikuun luontoa hyisissä hyppysissään eikä tahdo päästää kevään keijuja karkeloimaan. Oli kiduttava kokemus nähdä kevään etenemisen pysähtyminen useaksi viikoksi. Mutta eivät hortoilijat horroksissa ole.
Ja kyllä sieltä kuloheinän seasta on nähty vihreän jo pilkistävän. Ensimmäiset villiyrttisalaatit on päästy nauttimaan.
Tällä viikolla keräsin vuohenputken , ahomansikan ja poimulehden naperoita sekä nipsaisin joukkoon mustaherukan silmuja. Täydensin annosta omenapuun ja koivun silmuilla; oksat olin tuonut maljakkoon ennen pääsiäistä. Kostukkeeksi muutama tippa sitruunamehua ja öljyä, ja mausteeksi ripaus villiyrttisuolaa.
Hyvältä se maistui, vaikka naperoiset villivihannekset eivät mehevimmillään vielä olekaan. Ennakoin, että parin viikon päästä alkaa paras salaattiaika. Ja syytäkin on, sillä alkavat myös osuuskunnan yrttikurssit.
On hitaalla kevääntulolla puolensakin. On saatu lisäaikaa tehdä suunnitelmia kesän keruista ja toiminnasta ja kehitellä uusia tuotteita. Lisäksi Osuuskuntamme YrttiVillitys on huhtikuun aikana muuttanut. Uusi Villilä on keskeisellä paikalla Forssan Kartanokadulla, virastokeskuksessa entisen lennättimen tiloissa. Sieltä sitten lennättelemme ympäristöömme villien yrttien hyvää sanomaa, toivottavasti hyvällä menestyksellä!
Kirjoittaja
Eeva Suojanen
YrttiVillitys osuuskunnan pj

Artikkeli kategoriassa

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA

Sateisen harmaa aamu. Eipä voi sanoa, että kovin keväiseltä tuntuisi, vaikka tammikuiset lämpötilat ovat huidelleet plussan puolella ja ränneissä lorisee. Silti kevätmieli alkaa pikku hiljaa orastaa ja ajatukset kääntyä tulevaan kasvukauteen.

Olen tehnyt itselleni aamustartin: lasillinen kefiiriä, johon sekoitan teelusikallisen oikein hienoksi jauhettua nokkosta ja ruokalusikallisen kaurapuuteria. Hyvää sellaisenaan, mutta kruunaan annoksen vielä hunajalusikallisella.
Jonain toisena aamuna keitän puuron ja ripsuttelen sen päälle viherrouhetta, nokkosen siemeniä ja marjoja. Viikonloppuna saatan laittaa aamuherkuksi munakkaan, jonka ryyditän pienellä annoksella pakastimesta löytyvää voikukan lehteä.
Mukavaa, että on vielä näitä kesällä kerättyjä , kuivattuja tai pakastettuja luonnonyrttejä jäljellä. Niissä on kesän maku, ja paljon hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita tallella.  Luonnonyrtit tekevät hyvää keholle ja mielelle.

YrttiVillitys osuuskunnalla on myös varastossa vielä jonkun verran näitä luonnonyrttejä. Tulevaa kautta varten pyrimme kehittelemään niistä uusia tuotteita, esimerkiksi terveysvaikutteisia mausteita, uusia yrttiteesekoituksia ja ravintolisiä. Villiyrteistä ja yrttituotteista on jo runsaasti reseptejä löydettävissä kirjoista ja mediasta, mutta reseptejäkin on tulossa.

Tuotekehittelyssä auttaa koulutus ja yhteistyö Jokioisissa toimivan Luonnonvarakeskuksen laboratorion kanssa.
Jatkossa osuuskunnan “tuotevalikoimaan” tulevat kuulumaan myös kurssit. Haluamme opettaa asiasta kiinnostuneita tunnistamaan ja käyttämään mahdollisuuksia, joita luonto tarjoaa. Koulutamme myös uusia poimijoita, joista toivomme saavamme myös jäseniä osuuskuntaan.

Sitä ennen, kevättä odotellessa, vielä yksi yksinkertainen ja hyväätekevä vinkki: vihreä smoothie. Soija- tai mantelimaitoa, banaania ja viherjauhetta (kesällä sitten kotipihan rikkaruohoja tuoreeltaan), surautetaan tehosekoittimessa ja nautitaan.

Kirjoittaja Eeva Suojanen

YrttiVillitys osuuskunnan pj

Artikkeli kategoriassa

YRTTIVILLITYS JATKUKOON!

YRTTIVILLITYS JATKUKOON!
Osuuskunnallamme on ensimmäinen keruuvuosi takanapäin. Meillä oli missio, tehtävä: viedä luonnonyrttitietoutta eteenpäin ja kehitellä  hyvän olon tuotteita. Ja tavoitteena tietenkin työllistää itseämme.
Vuosi oli mielenkiintoinen, opettavainen – likimain kaikki käytännöt oli luotava itse ja opeteltava toimimaan osuuskuntamallissa. Lähiseuduilla ei vastaavanlaista osuuskuntaa ole, jolta olisi voitu neuvoja ja malleja kysyä.
Ensi vuonnakaan ei missiosta ja tavoitteista tarvitse luopua. Meidät ja tuotteemme on otettu hyvin vastaan. Mutta käytännössä moni asia olisi voitu tehdä toisin, ja opiksi otettavaa on.
Tiesimme, että työtä pitää kovasti tehdä, jotta yritys voisi menestyä. Yllätys oli silti, miten paljon käsityötä yhdenkin yrttiteepussin myyntikuntoon saattaminen vaatii. Pelloilla ja metsissä on ahkeroitava tosissaan, jotta myytävää riittäisi. Eikä pelkkä poimiminen riitä, paljon muutakin on tehtävä.
Palkkaa ei ole vielä kukaan päässyt nostamaan, tulot ovat menneet kuluihin ja toimintojen kehittämiseen.
Jatkamme silti uudella innolla ja uusilla strategioilla. Verkkokauppa on tekeillä. Alkukesästä järjestämme yrttikursseja ja mahdollisesti myös ruokaretkiä luontoon. Toivottavasti kursseilta ja retkiltä saamme myös uusia poimijoita ja osakkaita osuuskuntaamme.
Mukavaa olisi saada käyttäjiltä lisää palautetta tuotteistamme, jotta voisimme kehittää uusia ja entistä parempia.
Kiinnostavimmat tuotteemme ovat tänä ensimmäisenä kautena olleet villiyrttisuola ja pihlajasuola. Monikäyttöinen viherrouhe on myös löytänyt yleisönsä, kuten yrttiteejuomat. Ulkoiseen käyttöön tarkoitetut hoitotuotteet sensijaan ovat vielä jääneet vähemmälle huomiolle, hyvistä vaikutuksistaan huolimatta.
Osuuskuntalaisuus on vaikuttanut myös omassa keittiössä. Aina tulee mietiskeltyä, mitä yrttiä mihinkin ruokaan käyttäisi. Joulupöytäänkin saatiin uusia makuja: jouluinen taatelikakku sai tänä vuonna mausteekseen vaniljasokerin sijasta mesiangervonkukkajauhetta ja pihlajasuola ryyditti haukipateen.
Kannattaa kokeilla! Ja osuuskunnalta saa lisää vinkkejä. Hyvää uutta yrttivuotta, jatkukoon yrttivillitys!

Eeva Suojanen

Artikkeli kategoriassa

ONKO KASVILLA SIELU?

ONKO KASVILLA SIELU?

Ei, ei nyt. Tätä en tahdo.

Radion luonto-ohjelmista tuttu kasvitieteilijä Seppo Vuokko on julkaissut kirjan, jossa käsitellään puun elämää ja anatomiaa. En ole vielä kirjaa lukenut, mutta jostain haastattelusta ymmärtänyt, että Vuokko kertoo puiden viestivän toisilleen, puolustavan toisiaan tai kilpailevan. Puilla on aivot ja sydän, siiskö sielukin?
Viime aikoina silmiin on sattunut muitakin tieteellisiä tutkielmia, joiden mukaan kasvit ovat tuntevia ja aistivia olentoja, ne toimivat järkiperäisesti ja tunteella. Eikä ajatus ole uusi; jo Aristoteles oli sitä mieltä, että kasveilla ja eläimillä on oma alempitasoinen sielunsa.
Miksi tämä iskee ohimoon juuri nyt? Siksi, että juuri tänä kesänä, kun olen osuuskunnan laareihin napsinut hillittömiä määriä vuohenputken lehtiversoja, nokkosen latvoja, katkonut poimulehden lehtiä ja horsman versoja. Kun olen ottanut talteen apilan tuoksuvia kukkia, piharatamon siemeniä ja voikukan juuria. muistavatko hormat katkeruudella, että vein ensin keväiset versot, myöhemmin lehdet teeaineksiksi ja vielä kukkasetkin? Jospa se ei jaksa ensi kesänä ponnistaa ylös mullasta? Entä mesiangervo: sattuiko sitä kun riivin kukintoja?
Pitääkö minun kokea huonoa omaatuntoa? Olenko tehnyt murhia?
Joukkomurhia en kuitenkaan tunnusta, enintään hoidin ehkäisyn . Poimijan ohjeiden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti en tietenkään ole nyhtänyt kaikkia kasveja, vaan aina jättänyt osan kasvustosta koskematta.
Jotenkin minusta on enimmän aikaa tuntunut, että kasvit ovat suorastaan kääntäneet katseensa puoleeni ja kehottaneet keräämään koppaani.
­-Ota minut ravinnoksi, sanoi nokkonen. – Saat rautaa ja vitamiineja. Leikkaa, niin kasvatan uutta tilalle.
– Mieluummin salaattilautaselle kuin polttavan rikkaruohomyrkyn uhriksi, vuohenputki huokasi. – Kerro muillekin aromeistani.
-Jo viikingit käyttivät minua terveyden ja sairauksien hoitoon, huomautti siankärsämö.
– Minullakin on kipuja parantavia ominaisuuksia, kuiskivat suopursu ja mesiangervo. Kastepisarainen poimulehti tarjoutui nuoruuden ja kauneuden asialle.
Omantuntonsa rauhoittamiseksi sitä saa tietysti kuvitella mitä tahansa. Mutta joka tapauksessa kasveista on ihmisille paljon iloa ja hyötyä . Puu antaa suojaa, lämpöä ja lohdutusta, ruohokasvit ravintoa, ryytiä ja rohtoa, vaatetustakin. Niin on varmasti tarkoitettu.
Ei pidä inhimillistää liikaa tai elämä käy mahdottomaksi.
Eeva Suojanen

Artikkeli kategoriassa